Missä vauva nukkuu?

Vauvansängystä tulee ensimmäisenä mieleen perinteinen pinnasänky. Nykyään löytyy kuitenkin runsaasti vaihtoehtoja ja mielipiteitä siitä missä vauvan on hyvä nukkua. Toisille pinnasänky on täysin turha koska päädytään perhepetiin. Toisilta löytyy kehto, pinnis, babynest, matkasänky..ja kaikki tulleet tarpeeseen. Sitten on vielä mooseskorit, riippuvat viritelmät ja kaikenlaista. Ja tietenkin se äitiyspakkauksen vuodelaatikko ja siihen vielä reunapehmusteet.

kuva Kela/Nana Uitto

Itse olen tullut siihen tulokseen että meille tulee pinnasänky ja babynest. Olemme sen verran levottomia nukkujia että perhepeti tuntuu pelottavalta ajatukselta. Olen kerran saanut nukkuvan miehen kyynärpäästä silmääni (yritäppä selittää näin saatua mustaa silmää työpaikalla..). Makuuhuone on niin pieni ettei sinne mitään "sivuvaunu"systeemiä mahdu. Mies kuorsaa ja valvottaa minua ja varmasti vauvaakin. Mietin myös miehen jaksamista, hän käy pitkää päivää töissä, minä taas olen vauvan kanssa kotona ja tottunut huonoihin yöuniin. Joten ratkaisu jonka uskon toimivan meillä: pinnasänky olohuoneessa (asumme kaksiossa) ja babynest jota voidaan siirrellä tilanteen mukaan: yöllä pinnasängyssä (ja minä joko sängyssä tai sohvalla), miehen lähdettyä töihin voidaan siirtyä molemmat nukkumaan sänkyyn ja päikkäreitä voi sitten ottaa sängyssä, pinniksessä, vaunuissa tai sohvalla. Kuvittelen että kun vauva tottuu nukkumaan babynestissä hän ei niin välitä siitä missä nukkuu. Matkoilla ajattelin käyttää vaunukoppaa ja nestiä.

Mikä on babynest/vauvapesä ja mistä niitä saa?

Ruotsalaisen BelisaBrandin ihana pesä

Kuva kertoo tuhat sanaa. Pesä suojaa pientä tuhisijaa ja siellä on mukavampi nukkua kuin suuressa pinnasängyssä. Kauniita käsintehtyjä nestejä löytyy mm. torista ja etsystä. Pesä on myös helppo tehdä itse ja ohjeita löytyy suomeksikin. Tästä Unelmallisen selkeisiin kuvallisiin ohjeisiin. Täältä löytyy jopa tulostettava kaava, Saa näitä toki lastentarvikeliikkeistäkin, mielestäni kuitenkin pienten ompelimoiden tekemät ovat kauniimpia ja voit esittää toiveita kankaista ja koristeluista, jokaiselle löytyy varmasti mieleinen.

Pinnasängyksi olen päättänyt metsästää käytettynä jonkun niistä ikean malleista joissa pohjan korkeutta voi säätää ja toisen laidan saa kokonaan pois, näinhän sänky menee pienokaisella pidempään.

Tälläisiä pohdintoja vauvansängyistä. Kaikkeahan saa suunnitella, saa nähdä miten homma käytännössä sujuu. Missä teillä nukutaan?

Tästä  vielä Samu Tuomisen informatiiviseen juttuun sänkyvaihtoehdoista.

Tie äitiyteen

Kaikkien lapsettomuudesta kamppailevien vuoksi haluan aloittaa kertomalla vähän itsestäni ja kulkemastani polusta. En ole tullut tähän sitä kaikista kivisintä tietä mutta muutaman takaiskun ehdin kokea.

Olen 27-vuotias. Seitsemän vuotta sitten minulla todettiin tähystysleikkauksessa endometrioosi. Olin ehtinyt kärsiä kivuista jo lähemmäs kymmenen vuotta ja elämä ennen diagnoosia tuntui aika toivottomalta. Koska minusta ei ollut näiden vuosien aikana löydetty mitään "vikaa", ei keliakiaa, ei ruoka-allergioita, ei mitään mikä selittäisi lähes päivittäiset vatsakipuni, ei kukaan oikein jaksanut edes uskoa niihin. Minun uskottiin olevan laiska ja lintsaavan koulusta olemattomien vatsakipujen varjolla. Tässä mielessä vihdoin saatu diagnoosi oli todellinen helpotus. Diagnoosin mukana tuli kuitenkin uusi pelko: endometrioosi voi aiheuttaa lapsettomuutta. (Nyt seuraa tietoisku:)

"Endometrioosi on kohdun limakalvon pesäkesirottumatauti, jota sairastaa arviolta 5-10 % hedelmällisessä iässä olevista naisista. Endometrioosissa kohdun limakalvon (endometrium) kaltaista kudosta kasvaa kohdun ulkopuolelle esimerkiksi munasarjoihin, munanjohtimiin sekä kohdun, suolen ja virtsarakon pinnoille.

Endometrioosipesäkkeet käyttäytyvät samantapaisesti kuin kohdun limakalvo. Ne reagoivat kuukautiskierron mukaiseen estrogeenitason nousuun ja laskuun. Estrogeenitason kohotessa pesäkkeet paksuuntuvat, mutta väärässä paikassa kasvava kudos ei pääse poistumaan elimistöstä vuotona. Vatsaontelossa vuotava veri ärsyttää ja tulehduttaa viereisiä kudoksia, jonka seurauksena voi muodostua arpikudosta ja elimiä toisiinsa liimaavia kiinnikkeitä.

Endometrioosi aiheuttaa kroonista kipua, heikentää sitä sairastavan elämänlaatua ja aiheuttaa lapsettomuutta. Endometrioosi on uusiutuva, krooninen sairaus. Lopullista parantavaa hoitoa ei sairauteen ole vielä löytynyt, mutta oireita voidaan hoitaa muun muassa tulehduskipulääkkeillä, hormonilääkkeillä tai leikkauksella.

Oireet

• runsaat ja/tai kivuliaat kuukautiset (dysmenorrhea)
• kipu ja/tai tiputteluvuoto ennen kuukautisia
• välivuodot
• krooninen kipu alavatsan, sukupuolielinten ja/tai lantion alueella
• yhdyntäkipu (dyspareunia) tai kipu välittömästi yhdynnän jälkeen
• tärinäkipu
• selkäkipu
• iskiaskipu
• tihentynyt virtsaamistarve ja/tai kipua virtsatessa (dysuria)
• suolen toiminnan häiriöitä ja/tai kipua ulostaessa
• pahoinvointi
• hiivatulehdukset
• krooninen väsymys
• lapsettomuus"

lähde ja lisätietoa: www.endometrioosiyhdistys.fi

Kuulun kuitenkin niihin onnekkaisiin endometrioosittariin, joilla tauti pysyy jotenkuten kurissa pelkillä pillereillä. Välillä jouduin vain vaihtamaan merkkiä sivuoireiden kuten aurallisen migreenin takia. Pelko lapsettomuudesta oli kuitenkin koko ajan läsnä ja kun 23-vuotiaana tutustuin tulevaan mieheeni kerroinkin hänelle tilanteesta jo heti alkumetreillä ja kysyin uskoiko hän haluavansa kanssani lapsia jo parin vuoden päästä koska minulla ei ole aikaa odotella. Onnekseni mies ei tästä hätkähtänyt. Kun sitten tuli aika yrityksen oli matka aloitettava lapsettomuuspolilta. 5/2015 sain luvan lopettaa pillerit. Sain myös lähetteen uuteen laparoskopiaan, jonoa tähystykseen oli puolisen vuotta. Tietenkin toivoimme että tuon puolen vuoden aikana olisin ehtinyt plussata eikä skopiaa olisi tarvittu mutta näinhän ei tietenkään käynyt. 11/2015 kävin tähystyksessä jossa poltettiin endometrioosia vatsakalvoilta ja irroteltiin sen liimaamia sisuskaluja toisistaan.  Tilanne oli pahempi kuin olin kuvitellut mutta ei mitään verrattuna moniin kohtalontovereihini.

Leikkauksesta oli ehtinyt kulua vain hetki, vain yksi kierto ja yllätyksekseni sain sen maagisen plussan 1/2016. Olimme hämmentyneitä ja onnemme kukkuloilla, kuka olisi arvannut onnen koittavan jo näin pian? Tiesin että 10-15% raskauksista päättyy keskenmenoon. Tiesin endometrioosin vielä lisäävän keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden riskiä. Silti en osannut kuvitella sitä omalle kohdalleni ja kun raskaus päättyi vain pari viikkoa plussan jälkeen olin murheen murtama.

Päätimme ettemme jää tuleen makaamaan. Emme odotelleet seuraavaan kiertoon vaan aloitimme aktiivisen yrittämisen heti. Ensimmäistä kertaa onnistuin tikuttamaan ovulaation ja toivo nousi korkealle. Uskomattomalla tuurilla (ja poppaskonsteilla), vain kuukausi keskenmenon alkamisesta, saimme uuden plussan. Tällä kertaa pelko ei jättänyt meitä hetkeksikään. Vahtasin kipuja ja vuotoja emmekä uskaltaneet kertoa plussasta kenellekään. Parin viikon päästä alkoi keskenmenosta tuttu selkäsärky ja vuoto. Murheen murtamana syöksyin ultraan, halusin edes jotain todisteita siitä että olin ollut raskaana. Ultrassa ei osattu sanoa juuta eikä jaata raskauden jatkumisesta. Kävin kuitenkin neuvolassa ja sain lähetteen toiseen ultraan. Voitte ehkä kuvitella ne helpotuksen kyyneleet jotka virtasivat vuolaana kun näin ruudulta pienen sydämen sykkeen. Vuodon syyksi selvisi hematooma. Piinailu jatkui, hematooma lisäsi keskenmenon riskiä entisestään. Vuoto jatkui noin kuusi viikkoa ja hematoomaa seurattiin ultrakäynneillä. Raskausviikolla 12, niskapoimu-ultrassa , oli hematooma viimeinkin vain pieni piste ruudulla.

Pelko on siis seurannut mukana koko tämän raskauden. Nyt rakenneultran jälkeen, vauvan potkiessa terhakasti, olen uskaltanut hieman huokaista ja luottaa tulevaan. Pelon aiheethan eivät ikinä lopu, vielä voi jokin mennä vikaan, entäs jos hän syntyykin keskosena, jos synnytyksessä sattuukin jotain, entäs kätkytkuolema..Yritän kuitenkin keskittyä tähän hetkeen ja olen onnellinen jokaisesta potkusta ja dopplerilla kuulemastani sydämenlyönnistä. Näillä mennään ja toivotaan parasta. Matkamme ei ole ollut kohtuuttoman pitkä mutta vastoinkäymiset ovat auttaneet ymmärtämään kuinka onnekkaita olemme ja kuinka moni asia voi mennä vikaan. Täydet sympatiat kaikille pitkään yrittäneille ja keskenmenoja kokeneille.

Tulipas tästä pitkä tarina. Aikomuksenani on kirjoittaa omat jutut vielä ainakin aiheista endometrioosi, keskenmeno, poppaskonstit ja kotidoppleri. 

Paljon rakkautta ja voimia kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville, vauvasta haaveileville, yrittäjille ja odottajille <3

Miksi en aloittaisi vauvablogia?

"Meinasitko ihan oikeesti alottaa taas blogin, ootko tosissas?", jankuttaa ääni päässäni. Kyllä, olen aloittanut viimeisen kymmenen vuoden aikana ainakin neljä blogia (ruokablogi, kynsiblogi, luonnonkosmetiikkablogi ja sekablogi). Minulla on paha tapa innostua uusista asioista, paneutua niihin täysillä pari päivää, viikkoa tai jopa kuukautta, mutta lopulta innostus laantuu aina. Projektia projektin jälkeen, usein erittäin keskenäisiä. Mutta arvatkaa mihin en kyllästy koskaan? Vauvan odotukseen, hoitoon, kasvatukseen ja tavaroihin liittyvien asioiden googletukseen, vertailuun, tutkimiseen ja listojen tekemiseen. Jos ollaan ihan rehellisiä niin olin hieman huolestunut että alkuraskauden innostus laantuisi ja olisin loppuraskaudesta ihan pulassa. Mutta nyt kun ollaan yli puolenvälin ja olen edelleen koukussa fb;n lastenkirppiksiin ja vauvafoorumiin ja löydän itseni googlettamasta ballonkia ja koliikkikeinuja vielä sängyssä keskellä yötä, lienee turvallista sanoa tämän olevan pysyvä hurahdus. Se käy kuitenkin järkeen, onhan vauva vähän eri juttu kuin vesivärimaalaus tai askartelukaapin tuunaaminen. Tämä on se aika jota olen odottanut kymmenen vuotta, se minkä uskon olevan elämäni todellinen tarkoitus, minä saan vauvan!

Mihin muuallekaan tämän aivoissani vellovan vauvatietomäärän ja tunteiden myrskyn purkaisin? Mies kyllä kuuntelee mutta ei jaksa kauheasti innostua, vielä vähemmän lapsettomat kaverini. Pääkoppaan mahtuu kuitenkin vain rajallinen määrä kantoreppuvertailuja ja vauvanruokareseptejä. Olen kirjoitellut näitä omaan vauvakansiooni mutta sitten mieleeni pälkähti ajatus; kaikilla odottavilla äideillä ei ole yhtä paljon aikaa tiedon etsimiseen. Itse istun työttömänä päivät kotona googlettamassa, miksi en siis jakaisi löytämiäni tietoja ja oivalluksia? Joten tässä se on, oma vauvablogini. Jos joku tätä erehtyy lukemaan niin pitäkää mielessä että nämä ovat siis minun mielipiteitäni ja pähkäilyjäni. En ole mitenkään pätevä neuvomaan ketään missään asiassa. Olen vain yli-innokas odottaja joka tykkää tehdä listoja :)